Justyn Norek kirjoittaa:
Halusin kuvata legendaarisen 60-luvun nelitahtisen 500cc Husqvarnan hyvin henkilökohtaisista syistä. Olen ammatiltani autosuunnittelija Torinosta ja olen koko ikäni suhtautunut intohimoisesti motocrossiin. Tein äskettäin tutkimusta tuotesuunnittelun estetiikasta ja tämä Husqvarna on listani kärjessä yhdessä joidenkin Metissen, Cheney Victorin, tehdas-BSA Victor 441 ja saman aikakauden CZ:n kanssa. Minusta ne yksinkertaisesti ovat todellisia taideteoksia joiden kuuluisi olla näytteillä Guggenheimin modernin taiteen museossa!
Suuri italialainen motocross-kuski Emilio Osterero ajoi tällaisella Husqvarnalla aikanaan. Kun kuulin että hänellä on sellainen vieläkin niin etsin nopeasti hänen tietonsa ja soitin hänelle. Ilokseni kuulin että hän asuu aivan lähiseudullani ja pyysi minut vierailemaan kotiinsa. Kun vierailupäivä läheni niin jännitykseni nousi kuin kilpailijoilla lähtöpuomin takana...
Viimein sovittu sunnuntai tuli ja pakkasin Nikon D3-kamerat mukaan ja lähdimme poikani kanssa matkaan. Kun löysimme perille niin Emilio jo odottikin meitä. Juttelimme ensin hieman vanhoista crossikisoista ja sitten hän avasi oven pieneen "pyhäkköön", joka oli täynnä palkintoja jotka hän oli voittanut uskomattomalla urallaan. Hänen mahtava nelitahtinen Husqvarna 500 MX seisoi ylpeänä seinää vasten. Unelmamme täyttyivät ja pyörä oli kauniimpi kuin missään kuvissa.
Emilio jakoi muistojaan kanssamme, ja poikani otti kuvia hienoista palkinnoista. Mutta pyörä oli liian lähellä ja niinpä kysyimme että voimmeko työntää sen ulos. Hän suostui vaikka tila oli ahdas ja pyörä painava. Kasikymppinen Emilio osoitti olevansa hyvässä kunnossa ja pian saimme ihailla Husqvarnan kauneutta aamuauringon valossa. Emilio kertoi ostaneensa pyörän 1962 suoraan Nils Hedlundilta, joka rakensi näitä pyöriä Husqvarnan tehtaalle. Emilion pyörän numero on 19-62. Hedlundin rekisterin mukaan pyörä numero 30-62 meni toiselle italialaiselle, Giuseppe Cavallerolle ja numero 31-62 Bill Nilssonille.
Pyörä on siinä kunnossa kuin se tuli viimeisen kilpailun jälkeen. Hän on tehnyt siihen vain joitain muutoksia: ilmanpuhdistimen kotelo, lasikuituiset etu-ja takalokarit sekä Cerianin keula. Emilio korosti että tämä on ehdottomasti hänen suosikkipyöränsä, ja ainut jonka hän on säilyttänyt pitkältä ja menestyksekkäältä uraltaan.
Kuvasimme pyörää joka kulmasta ja parin tunnin kuluttua se oli taas Emilion "pyhätössä". Mielestäni kyseessä on kiistatta kaunein koskaan tehty motocross-pyörä.
