Moi jp,
Monoperää (-jousitusta) alettiin käyttää silloin, kun normaalisti kahden iskunvaimentimen (twin schock) sijaan alettiin käyttää vain yhtä (mono) jousituselementtiä. 60-ja 70-lukujen vaihteessa esiintyi erilaisia viritelmiä, mutta läpimurto saavutettiin, kun sekä jousitus- että iskunvaimennuselementit yhdistettiin samaan komponenttiin. Seuraava kehitysaskel oli, kun jousituksesta tehtiin progressiivinen "linkkuja" käyttämällä. Näistä kolmesta erilaisesta takajousituksen toteuttamistavasta käytetään nykyään (esimerkiksi) termejä Stereoperä, Monoperä ja Linkkuperä (siis monojousitus linkuin). Normaalistihan takahaarukan jousituksen kiinnityspisteiden tulee toimiakseen olla haarukassa ja rungossa. Ammoisina aikoina ennen swingi-aikaa jonkinlaista joustoa taakse saatiin esimerkiksi takanavan sisään rakennetuin, yleensä kumisin, elementein (esimerkiksi Triumph). Takahaarukan ja rungossa olevien kiinnityspisteiden paikkaa ei voida määritellä, koska ne riippuvat käytetyistä komponenteista ja halutusta ominaisuuksista.
Erilaisista monojousituksista nähtiin monia versioita, koska Yamaha osti Tilkensiltä patentin sekä De Carbonilta sen patentin käyttöoikeudet ja nimesi kokonaisuuden Monocrossiksi. Muilla valmistajilla on sitten käytössä (em. patenttien kiertämiseksi) muita nimityksiä.
Asiasta on Wikissäkin tekstiä, mutta ei kannata uskoa väitettä, että rungossa oleva kiinnityspiste sijaitsee etupyörän etupuolella.
Tässä lyhyesti ja toivottavasti ymmärrettävästi,
Lennu Jr.