Päijänne -15
Hieman faktatietoja ja tuoreita, omia kokemuksia Päijänneajon suorittamisesta classic- ja miksei uudemmallakin pyörällä. Tarkoituksena rohkaista classic-kuljettajia ottamaan osaa ”suureen suomalaiseen seikkailuun”- tai sitten ei..
Pyörä: Yamaha YZ125WR 1985, aikanaan kilpaendurokäyttöön rakennettu crossipyörä, valkokilpinen. Pyörä pyritty pitämään mahd. alkuperäiskuntoisena. EI alkuperäisosina Powerdynamon 100w tasasähköpää, leveämmät jalkatapit ja Renthal-ohjaustanko. Katsastusvarustuksina fillarin diginopeusmittari ja kumipallotöötti.
Kuljettaja: mies 47v, 65kg, enduro B-luokitus. Junnuna motocrossia 80cc luokissa, vähän enskaa 80-luvun puolivälissä, vajaa 30v hengähdystaukoa ja taas enskaa uudella- ja classicpyörällä, classic-rossia. Yks Päitsi 2009 C-luokassa kierrettynä. Ympärivuotista kunnonkohotukseen tähtäävää PK, VK ja voima–harjoittelua keskimäärin neljä kertaa viikossa+ajaminen.
Päijänteeseen liittyvää ”ylimääräistä” talviajoharjoittelua n.10 tuntia, sisältää kaikkien mukaantulevien ajovarusteiden ja ravinnon sopivuuden testaamisen.
Pyörään vaihdettiin kaikki nesteet, iskarit huollettiin, pyörät ja linkut laakeroitiin. Etupalat ja takakengät uusittiin. Uudet ketjut, rattaat ja ohjurit. Sähköulosotto ja kytkimet pyörän ja kypärän Xenon- yövaloja varten, ei akkua pyörään. Suht. vähän ajettu mäntä sai jäädä paikoilleen. Uudet nastarenkaat muuseilla.
Niemisen Markulta sain uuden kirkkaan Acerbis elba etu-umpion. Hieno.
Yksi huoltoauto jossa mukana uudet kulutusosat, työkalut, perusteipit –nippusiteet –patenttirauta –rautalanka –johtoa –polttimot. 50 litraa vajaatahtibensaa. Nesteet, puhdistusaineet ja rätit. Toki huoltomatto ja sammutin.
Neljät vaihtoajovarusteet. Muutama kypärä; yökäyttöön ja pitkille siirtymille omansa. Paksuja takkeja ja housut siirtymäkäyttöön. Yks vastaava YZ mukana, ikään kuin varaosavarastona…
Vaikka kyseessä on ei-kilpaluokka, homma ei kuitenkaan ole safari johon voi lähteä löysin rantein.
Aikatauluna noudatetaan kuntoluokan aikataulua, mikä ei vaadi huippuvauhteja, mutta määrätietoinen eteneminen on välttämätöntä.
Jatkuva erikoiskokeille annetun ihanneajan ylittäminen saattaa päivän mittaan kumuloitua ja aiheuttaa raja-arvon ylittäessään kilpailusta poissulkemisen.
Siirtymille annettuun, näennäisesti alhaiseen (46-48km/h), keskinopeuteen ehtiminen saattaa tuottaa yllätyksiä. Siirtymään on usein sisällytetty tankkaushuolto, mikä tarkoittaa sitä, että aikaa on varattu VAIN pyörän (ja kuljettajan) nopeaan tankkaamiseen. Kaikki ylimääräiset tarinat kannattaa jättää myöhemmäksi, aikaa ei ole liikaa, jokainen sekunti kasvattaa keskinopeusvaatimusta.
Käytännössä siirtymät on ajettava nopeusrajoitukset (poliisi valvoi) huomioiden täysillä. Syytä on kuitenkin muistaa, ettei 75km/h kannata ylittää kestopäällysteellä, takarenkaan kuluman vuoksi.
Kuntoluokan reitti sopii HYVIN ns. korkearunkoiselle classicpyörälle. Tämä kilpailu EI sovellu matalille 60-70-luvun pyörille; spoori on paikkapaikoin todella syvää, pehmeät kohdat pehmeitä ja mäet, vaikka helpohkoja ovatkin, saattavat yllättää.
K-reitillä on pitkiä, lähes 100km, siirtymiä joissa varustuksesta huolimatta vilu tunkee luihin ja ytimiin. Kylmää riittää, onneksi 2015 vuosi ajettiin ihanteellisen kuivissa, joskin pölyisissä, olosuhteissa.
Kelin ansiosta päivät sujuivat samoilla varusteilla ja saappailla. Akkulämmitteiset sukat olivat ok.
Elimistö toimi, otti nestettä ja ravintoa vastaan koko päivän. Lauantaina pyörän päällä 15h 7800kcal, sunnuntaina 8h 30min 3800kcal.
Tärkeää on syödä jatkuvasti, vaikkei maistuisikaan. Varaa mukaan VAIN sellaisia ruokia, jotka varmasti maistuvat eivätkä sekoita pakkia. Luulin, että HK:n lihapullia mies syö koska tahansa. Ei syö, onneksi mukana oli vain 4 pussia… Kokeiluhommia nämäkin.
Juomareppu, missä mukana tulppa ja muutama työkalu, nippusiteet yms. ,asiakirjat, järjestäjän vaatima lämpöviitta ja kännykkä. Yöllä toinen vastaava reppu, missä moottoripyörän järjestelmästä latautuva Biltema-akku, xenon ballasti yhdistettynä yö-xenonvalo kypärään.
Huolto pelasi loistavasti, mistä kiitos J&S Laukkaselle. Ajetuissa olosuhteissa yksi pakettiauto riitti KOKENEELLE huoltomiehistölle hoitamaan myös siirtymätakki huollon, märemmällä kelillä erillinen takkiauto ei ole huono ajatus.
Omalla kohdalla ongelmat alkoivat lauantaina Vierumäellä 5km lähdöstä, ensimmäisellä 20km asfalttisiirtymällä, Yamaha leikkasi 1. kerran kiinni. Tasakaasu 70km/h. Lähti onneksi irti ja heti käyntiin ilman suurta dramatiikkaa. Meinas harmittaa.
Loput 875km ajettiin moottoria säästellen ja ylim. ääniä kuunnellen. 2. leikkaaminen tuli Kuhmoisissa, samoilla parametreilla. Oppivana olentona tiputin siirtymävauhdin 65km/h ja katso, siitä eteenpäin moottori kesti. Alhainen vauhti aiheutti kuitenkin jatkuvan AT-myöhästymis riskin.
Erikoiskokeilla vanhan pyörän alusta oli varsin kelvollinen, moottorin säästely esti rajojen kokeilun, joskin säästi myös kuljettajan voimia.
K-reitti classic-pyörällä ei ole fyysisesti kaikkein rasittavin.
Kulutuksia/kustannksia:
- 50 litraa polttoainetta
- yksi taka ketjuohjuri
- 5 litraa urheilujuomaa
- 2 litraa rasvatonta maitojuomaa
- 10 Gainomaxia
- 3 banaania
- Fanipaloja
- Fazer sininen
- 2 kpl Saarioisen makaroni- ja 1 kpl lihaperunasoselaatikko
- rypäleitä
- ½ ranskanleipää mansikkahillolla
- 2 yötä Vierumäellä, pakettiauton polttoaineet
Kokonaisuutena Päijänne on upea tapahtuma, toimintaa riittää, jokaiselta pätkältä ja siirtymältä jää tuhat tarinaa kerrottavaksi. Reitti oli hieno ja auringon paistaessa Keski-suomen maanteillä jopa hymyilytti.
Päijänneajo on endurokilpailu mutta erityispiirteidensä vuoksi lähestulkoon oma laji; Päijänneajo.
Kilpailun voi ajaa classic-pyörälläkin ”helposti” läpi, kunhan aloittaa HUOLELLISEN VALMISTUMISEN ajoissa.
Henkisesti jo nyt.
”Suuri suomalainen seikkailu”
Kiitos Järjestäjille.
Kiitos Huollolle.
Minulla ei muuta.
Liimatainen c365/E121