Ruotsalainen Bengt Paulsson lähetti minulle MC-Veteranen 5/2013 lehden jossa on juttu hänen Greevesistään, ja pyysi että laitan sen tänne CMF:n keskustelupalstalle. Tässä artikkeli vapaasti suomennettuna. Mikäli jollakin on tietoja pyörästä niin minun kauttani ne menevät perille.
GREEVES GRIFFON 380 QUB Mk IILähetän lehteen hieman kuvia ja tekstiä Greeves Griffin 380 QUB Mk II:sta, jonka runkonumero on 65B102 vuodelta 1976-1977. Pyöriä piti valmistaa 250 kappaletta ja tällä mallilla Greevesin oli tarkoitus palata markkinoille. Vain 40 pyörää kuitenkin tehtiin, koska pitkään talousvaikeuksissa ollut yhtiö teki konkurssin.
Minun pyöräni on tuon sarjan numero 2. Sain sen ystävältäni joskus 1995-1996. Periaatteessa vain muutama laatikollinen rojua, suurin osa rikkinäistä tavaraa. Moottorin takakiinnikkeet irti rungosta, alumiiniset vaihdelaatikon kannakkeet ja takahaarukan kiinnitykset täysin sököt, isoja reikiä vaihteiston kopassa jne. Oli vaikeaa löytää yhtään kohtaa rungosta, moottorista tai vaihteistosta joka oli ehjä. Talvella 1997 päätin kuitenkin yrittää entisöimistä.
Sain sattumalta vinkin että Jörgen Ahlströmillä Ängelholmissa oli samanlainen pyörä seisomassa ja onnistuin ostamaan sen. Siinä vain ei ollut mitään runkonumeroa. Todennäköisesti runko oli tullut Ruotsiin varaosaksi, ja joku oli sitten asentanut siihen vanhemman moottorin vai vaihdelaatikon, jotka ovat samanlaisia, ja saanut siten uudemman rungon. Nyt minulla oli kuitenkin osia kunnostustyöhön.
Muutamaa vuotta myöhemmin sain ostaa jopa uudemman mallin, tosin ilman etupyörää ja –haarukkaa mutta moottori ja vaihdelaatikko olivat samanlaiset kuin omassani. Vuoden 2000 lopulla minulla oli kuvien mukaan valmiina runko, haarukka, etupyörä, iskunvaimentimet, satula ja tankki. Sitten työ pysähtyi; tuntui että löin pääni seinään yritinpä mitä vain. 2002 muutin Skånesta Skaraan. Parin vuoden kuluttua aloin harkita jatkoa. Minulla oli kuitenkin kolme moottoria ja vaihteistoa, joista sai osia. Kaikki toki enemmän tai vähemmän viallisia. Sitten löysin firman joka oli taitava hitsaamaan alumiinia ja pystyi tekemään osia mm. vaihdelaatikkoon. Lisäksi ystäväni auttoivat ruosteisten osien uusimisessa. Listaa voisi jatkaa kuinka yksityiskohtaiseksi tahansa, koska mitään ei löytynyt tai yksinkertaisesta ollut ostettavissa, kaikki piti tehdä. Koska Greevesin tehdas oli näitä pyöriä valmistaessaan taloudellisessa kriisissä, on myös kaikenlaisen kirjallisen materiaalin löytäminen erittäin vaikeaa. Esim. teknisiä kuvia tai varaosaluetteloita ei tunnu olevan.
Viimeinen ongelma oli kaasutin. Japanilainen Mikuni. Tämä on ainoa Greeves, jossa ei ollut Amalia. Greevesin historiasta kertovassa kirjassa joku epäilee että se saattoi olla ratkaiseva syy yhtiön lopulle. Otin yhteyttä Christer Kernelliin, joka muutamien puhelinsoittojen jälkeen onnistui toimittamaan puuttuvat kaasuttimen osat. Kesällä 2011 käynnistin pyörän ensimmäisen kerran. Ei toiminut kovin hyvin. Pienten säätöjen kuten uuden imukurkun, ilmanpuhdistimen jne. tekemisen jälkeen pyörä toimi paremmin.
Keväällä 2012 suurin osa toimi lukuun ottamatta vaihteistoa ja kytkintä. Minulla oli englantilainen kirjoituskoneella kirjoitettu käsikirja, jonka käänsin ruotsiksi. Siinä oli paljon ammattitermistöä, jota oli vaikea kääntää mutta lopulta onnistuin saamaan sen riittävän hyväksi. Vaihdelaatikkoon ei pääse käsiksi kuin irrottamalla kone ja vaihteisto rungosta, ja saatte uskoa että se on tehty monta kertaa. Syksyllä 2012 olin saanut pyörän toimimaan lähestulkoon täydellisesti. Talvella 2012-2013 viimeistelin pyörään kahvat, vaijerit, joitain ruuveja, muoviosien kiillotusta jne.
Keväällä 2013 sain pyörän siihen kuntoon kuin se näissä kuvissa on. Mielestäni kunnostus on nyt valmis, muutamia kosmeettisia seikkoja lukuun ottamatta joita voin viimeistellä myöhemmin mutta nyt ne saavat kelvata näin. Olisi mielenkiintoista kuulla jos joku lukijoista tietäisi, tai luulisi tietävänsä, jotain tästä pyörästä, tai pystyisi antamaan jotain vinkkiä sen alkuperästä. Edellinen omistaja sai sen Ängelholmin seudulta 1994-1995 mutta tieto ei ole varma. Olen kiitollinen kaikista tiedoista.
Bengt Paulsson, Skara, Ruotsi
YKSI VIIMEISTEN ENSIMMÄISISTÄ
Projektinsa aikana Bengt on kerännyt materiaalia selvittäessään pyöränsä tietoja ja historiaa. Mm. maaliskuulta 1997 on kirje englantilaiselta Terry Silvesteriltä, joka vahvistaa että Bengtin Greevesin runko numero 102 on valmistunut tuotantolinjalta toisena. Terry sai numeron 103 joka siis valmistui kolmantena. Numerot 104 ja 105 toimitettiin hänen firmalleen vuoden 1976 loppupuolella. Ne hän myi sitten asiakkailleen. Terry Silvester Motorcycles osti Greevesin varaosavaraston kun moottoripyörien valmistus loppui, mutta pystyi toimittamaan vain takaiskunvaimentimet Bengtille listalta, joita hän tarvitsi.
MotorCycle-lehdessä 7. elokuuta 1976 vanha huippukuski Dave Bickers testaa tällaista Greevesiä. Hän havaitsi monia seikkoja, jotka tulisivat kuntoon melko yksinkertaisilla korjauksilla, mutta puhuu positiivisesti moottorin vedosta matalalta aina huippukierroksille saakka. Hän ei uskonut sen riittävän kilpailemaan parhaita vastaan mutta olevan riittävä hyvä kerhotasolla, ja toivoo merkille kaikkea hyvää. Niin ei kuitenkaan käynyt koska ostajien mielenkiinto oli laimeaa. Jo toukokuussa 1977 tuotanto lopetettiin kun vain 40 pyörää suunnitellusta 250:stä oli tehty. Jos ihmettelette mallimerkintää QUB niin se tulee sanoista Queens University Belfast. Siellä 2-tahti ekspertti tri Gordon Blair onnistui löytämään muutaman hevosvoiman lisää aukoista ja pakoputkesta tehtyjen laskelmien avulla.
Bengt luonnollisesti miettii miten yksi ensimmäisistä pyöristä tuli juuri Ruotsiin, ja toivoo että saisi asiasta tietoa. Lopuksi on sanottava että olimme vaikuttuneita siitä miten hyvin Bengt on onnistunut Greevesin entisöinnissä. Tuskin monikaan 40:sta valmistetusta pyörästä on enää olemassa.
