Kirjoittaja Aihe: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia  (Luettu 5826 kertaa)

Risto Liimatainen

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 5
    • Sähköposti
Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« : Maaliskuu 30, 2015, 05:39:37 ip »
Päijänne -15

Hieman faktatietoja ja tuoreita, omia kokemuksia Päijänneajon suorittamisesta classic- ja miksei uudemmallakin pyörällä. Tarkoituksena rohkaista classic-kuljettajia ottamaan osaa ”suureen suomalaiseen seikkailuun”- tai sitten ei..

Pyörä: Yamaha YZ125WR 1985, aikanaan kilpaendurokäyttöön rakennettu crossipyörä, valkokilpinen. Pyörä pyritty pitämään mahd. alkuperäiskuntoisena. EI alkuperäisosina Powerdynamon 100w tasasähköpää, leveämmät jalkatapit ja Renthal-ohjaustanko. Katsastusvarustuksina fillarin diginopeusmittari ja kumipallotöötti.

Kuljettaja: mies 47v, 65kg, enduro B-luokitus. Junnuna motocrossia 80cc luokissa, vähän enskaa 80-luvun puolivälissä, vajaa 30v hengähdystaukoa ja taas enskaa uudella- ja classicpyörällä, classic-rossia. Yks Päitsi 2009 C-luokassa kierrettynä. Ympärivuotista kunnonkohotukseen tähtäävää PK, VK ja voima–harjoittelua keskimäärin neljä kertaa viikossa+ajaminen.            
Päijänteeseen liittyvää ”ylimääräistä” talviajoharjoittelua n.10 tuntia, sisältää kaikkien mukaantulevien ajovarusteiden ja ravinnon sopivuuden testaamisen.

Pyörään vaihdettiin kaikki nesteet, iskarit huollettiin, pyörät ja linkut laakeroitiin. Etupalat ja takakengät uusittiin. Uudet ketjut, rattaat ja ohjurit. Sähköulosotto ja kytkimet pyörän ja kypärän Xenon- yövaloja varten, ei akkua pyörään. Suht. vähän ajettu mäntä sai jäädä paikoilleen. Uudet nastarenkaat muuseilla.
Niemisen Markulta sain uuden kirkkaan Acerbis elba etu-umpion. Hieno.

Yksi huoltoauto jossa mukana uudet kulutusosat, työkalut, perusteipit –nippusiteet –patenttirauta –rautalanka –johtoa –polttimot. 50 litraa vajaatahtibensaa. Nesteet, puhdistusaineet ja rätit. Toki huoltomatto ja sammutin.        
Neljät vaihtoajovarusteet. Muutama kypärä; yökäyttöön ja pitkille siirtymille omansa. Paksuja takkeja ja housut siirtymäkäyttöön. Yks vastaava YZ mukana, ikään kuin varaosavarastona…

Vaikka kyseessä on ei-kilpaluokka, homma ei kuitenkaan ole safari johon voi lähteä löysin rantein.
Aikatauluna noudatetaan kuntoluokan aikataulua, mikä ei vaadi huippuvauhteja, mutta määrätietoinen eteneminen on välttämätöntä.
Jatkuva erikoiskokeille annetun ihanneajan ylittäminen saattaa päivän mittaan kumuloitua ja aiheuttaa raja-arvon ylittäessään kilpailusta poissulkemisen.      
Siirtymille annettuun, näennäisesti alhaiseen (46-48km/h), keskinopeuteen ehtiminen saattaa tuottaa yllätyksiä. Siirtymään on usein sisällytetty tankkaushuolto, mikä tarkoittaa sitä, että aikaa on varattu VAIN pyörän (ja kuljettajan) nopeaan tankkaamiseen. Kaikki ylimääräiset tarinat kannattaa jättää myöhemmäksi, aikaa ei ole liikaa, jokainen sekunti kasvattaa keskinopeusvaatimusta.
Käytännössä siirtymät on ajettava nopeusrajoitukset (poliisi valvoi) huomioiden täysillä. Syytä on kuitenkin muistaa, ettei 75km/h kannata ylittää kestopäällysteellä, takarenkaan kuluman vuoksi.

Kuntoluokan reitti sopii HYVIN ns. korkearunkoiselle classicpyörälle. Tämä kilpailu EI sovellu matalille 60-70-luvun pyörille; spoori on paikkapaikoin todella syvää, pehmeät kohdat pehmeitä ja mäet, vaikka helpohkoja ovatkin, saattavat yllättää.                        
K-reitillä on pitkiä, lähes 100km, siirtymiä joissa varustuksesta huolimatta vilu tunkee luihin ja ytimiin. Kylmää riittää, onneksi 2015 vuosi ajettiin ihanteellisen kuivissa, joskin pölyisissä, olosuhteissa.

Kelin ansiosta päivät sujuivat samoilla varusteilla ja saappailla. Akkulämmitteiset sukat olivat ok.    
Elimistö toimi, otti nestettä ja ravintoa vastaan koko päivän. Lauantaina pyörän päällä 15h 7800kcal, sunnuntaina 8h 30min 3800kcal.                
Tärkeää on syödä jatkuvasti, vaikkei maistuisikaan. Varaa mukaan VAIN sellaisia ruokia, jotka varmasti maistuvat eivätkä sekoita pakkia. Luulin, että HK:n lihapullia mies syö koska tahansa. Ei syö, onneksi mukana oli vain 4 pussia… Kokeiluhommia nämäkin.

Juomareppu, missä mukana tulppa ja muutama työkalu, nippusiteet yms. ,asiakirjat, järjestäjän vaatima lämpöviitta ja kännykkä. Yöllä toinen vastaava reppu, missä moottoripyörän järjestelmästä latautuva Biltema-akku, xenon ballasti yhdistettynä yö-xenonvalo kypärään.

Huolto pelasi loistavasti, mistä kiitos J&S Laukkaselle. Ajetuissa olosuhteissa yksi pakettiauto riitti KOKENEELLE huoltomiehistölle hoitamaan myös siirtymätakki huollon, märemmällä kelillä erillinen takkiauto ei ole huono ajatus.

Omalla kohdalla ongelmat alkoivat lauantaina Vierumäellä 5km lähdöstä, ensimmäisellä 20km asfalttisiirtymällä, Yamaha leikkasi 1. kerran kiinni. Tasakaasu 70km/h. Lähti onneksi irti ja heti käyntiin ilman suurta dramatiikkaa. Meinas harmittaa.            
Loput 875km ajettiin moottoria säästellen ja ylim. ääniä kuunnellen. 2. leikkaaminen tuli Kuhmoisissa, samoilla parametreilla. Oppivana olentona tiputin siirtymävauhdin 65km/h ja katso, siitä eteenpäin moottori kesti. Alhainen vauhti aiheutti kuitenkin jatkuvan AT-myöhästymis riskin.              
Erikoiskokeilla vanhan pyörän alusta oli varsin kelvollinen, moottorin säästely esti rajojen kokeilun, joskin säästi myös kuljettajan voimia.                      
K-reitti classic-pyörällä ei ole fyysisesti kaikkein rasittavin.

Kulutuksia/kustannksia:
-   50 litraa polttoainetta
-   yksi taka ketjuohjuri
-   5 litraa urheilujuomaa
-   2 litraa rasvatonta maitojuomaa
-   10 Gainomaxia
-   3 banaania
-   Fanipaloja
-   Fazer sininen
-   2 kpl Saarioisen makaroni- ja 1 kpl lihaperunasoselaatikko
-   rypäleitä
-   ½ ranskanleipää mansikkahillolla
-   2 yötä Vierumäellä, pakettiauton polttoaineet

Kokonaisuutena Päijänne on upea tapahtuma, toimintaa riittää, jokaiselta pätkältä ja siirtymältä jää tuhat tarinaa kerrottavaksi. Reitti oli hieno ja auringon paistaessa Keski-suomen maanteillä jopa hymyilytti.

Päijänneajo on endurokilpailu mutta erityispiirteidensä vuoksi lähestulkoon oma laji; Päijänneajo.
Kilpailun voi ajaa classic-pyörälläkin ”helposti” läpi, kunhan aloittaa HUOLELLISEN VALMISTUMISEN ajoissa.
Henkisesti jo nyt.

”Suuri suomalainen seikkailu”

Kiitos Järjestäjille.

Kiitos Huollolle.

Minulla ei muuta.

Liimatainen c365/E121

« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 03, 2015, 08:47:03 ap kirjoittanut Risto Liimatainen »

Timo Järvinen

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 65
Vs: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« Vastaus #1 : Maaliskuu 31, 2015, 06:05:07 ip »
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Tällaisia kuvien kera seuraavaan vuosijulkaisuun ?
Toivoo TimoJ

jari hätönen

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 10
    • Sähköposti
Vs: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« Vastaus #2 : Huhtikuu 02, 2015, 10:29:33 ip »
olipas tosi selventämä juttu päitsistä hieno juttu,että pääsit perille. ite kiersin sen-94 b luokassa ja kylmää oli. ennenvanhaan sanottiin,että sittenvasta oot oikee moottoripyöräilijä,kun oot nainut pyörän päällä, ajanut kahtasataa ja kiertänyt päitsin.

Juha Mattila

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 55
    • Sähköposti
Vs: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« Vastaus #3 : Huhtikuu 05, 2015, 01:01:59 ip »
Päitsiä huomattavasti lämpimämmät onnittelut Ristolle hienosta suorituksesta!
Esimerkillinen suoritus.  Ja esimerkillinen kirjoitus.  Kiitos.

Päitsillä niitä konerikkoja on aiheutunut lähes pelkästään siirtymillä, kun on kylmä sää, ja kiire...
Kaksitahtikoneiden riittävä voitelu on pitkälti riippuvainen oikeasta polttoaineen ja ilman suhteesta.
Päitsissä usein ongelmia on ollut juuri crossipyöräpohjaisten koneiden kanssa johtuen vaihteiston tiuhemmasta välityksestä kuin vastaavan endurovaihteiston välityksestä.
Tässäkin tapauksessa pohjana on ilmeisesti crossivaihteisto vaikka harventamalla toisiovälitystä olisi saatu välitystä nopeammaksi.
Crossipyörällä matkavauhtia on pidettävä hieman alhaisempana, koska moottorin kiinnileikkaamisvaara kasvaa nopeuden mukaan.
Riittävän iso, jopa tarvittavaa hieman isompi pääsuutin varsinkin piikissä ei olisi pahitteeksi Päitsissä.
Koneremontin jälkeen olisi tärkeää suorittaa huolellinen sisäänajo ennen Päitsiä.

Pyöräsi alkuperäinen mallihan on YZ 125?  Kirjaimet WR liittyy myöhemmin (1989?) 250-mallista tehtyyn enduroversioon YZ 250 WR, jossa oli crossimallia harvempi vaihteiston välitys (WR=Wide ratio).  Joissakin merkeissä kirjaimet CR tarkoittaa crossimallia välityksen ollessa "close ratio".
Tuo pyöräsi on Arwidsonilla crossimallista tehty enduropyörä.  Vastaavia 250-kuutioisia tehtiin siellä myös.
Pyörät oli ihan asianmukaisesti tyypitettyjä, ja siksi olivat rekisteröitävissä.  Arwidsonilla Helin taisi olla noiden pyörien "isä".
Husqvarna Automatic
KTM 125, 175, 350, 495
SWM 125 Silver Vase
Jawa-CZ 175 Sport
Can-Am 250 Qualifier
Yamaha DT 250 MX

Juhani Saastamoinen

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 163
    • Sähköposti
Vs: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« Vastaus #4 : Huhtikuu 05, 2015, 02:53:52 ip »
Juha on tiettävästi oikeassa, sillä YZ 125 ja 250 WR-mallit tulivat molemmat Suomeen 1989. Riston pyörän malli lienee YZ125LC. Runkonumerosta se voi selvitä, joten haluttaessa -> yamahadata@vmpk.fi. Oikeampi ilmaus pyörälle on kilpaendurokäyttöön muunnettu crossipyörä? Muutostyöt tehtiin Arwidsonilla ja pyörät olivat katukäyttöön tyypitettyjä. Tällainen pyörä voitiin maahantuojalta tilata rekisteröintikelpoisena.

Ennen Super 2T-öljyjen aikaa crossipyörien ongelmina myös olivat sylinterin ja männän lyhyehköt vaihtovälit. Ihan muistikuvana voin sanoa, että mantsakäytössä crossisylkky ja -mäntä kestivät noin 500 km. Eräänä vuonna vain yksi kolmesta tällaisesta piikistä pääsi maaliin. Juhan ohjeet ovat mielestäni hyvät ja oikeita.

Lennu Jr
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 06, 2015, 11:07:39 ap kirjoittanut Juhani Saastamoinen »

Risto Liimatainen

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 5
    • Sähköposti
Vs: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« Vastaus #5 : Huhtikuu 05, 2015, 07:20:09 ip »
Kiitos positiivisista kommenteista.

WR ja CR merkintöjen merkitys aukeni minullekin. Päijänne YZ on todellakin Arwidson-muutos ja kulkee edelleen alkuperäisellä AX-413 rekisterillään. Pyörän omistajahistoria löytyi kokonaisuudessaan Trafilta.
Pyörän myyntinimike lienee ollut YZ125LC, teknisesti YZ125N, rekinteröintitodistuksen LTJ-mallimerkintä on YZ125-55Y/123. 55Y runkonumeron alun mukaisesti, 123 lienee kuutiotilavuus.
Jossain historian vaiheessa myyntipapereihin on ilmaantunut tämä aiheeton WR-merkintä, vaihtaisin malliksi mielummin VCR -"very close ratio"...

Pääsuuttimena käytin vakio 260 sijaan 300sta. Tämä saattoi/saattaa olla hieman kaksiteräinen miekka, koska nyt jouduttiin moottorin toiminnan kannalta laskemaan vakioneula ala-asentoonsa. Siirtymäthän ajetaan selvästi alle puolen kaasun, joten toimitaan voimakkaasti neula-, jopa tyhjäkäynti piirien alueella, pääsuuttimen rooli lienee vähäinen. Laihalla siis mentiin, neulahommia.
Päijänteellä lienee syytä optimoida vanhojen 125sten kaasutin 70%sesti siirtymille...?

Ai niin; YkkösMP:n tekemät Trelleborg/Mitas-renkaat säilyivät uudenveroisina, mistä Arolle kiitos.
Jarrupalat/kengät eivät sanottavasti kuluneet. Lisää vauhtia.

RLi

Juhani Saastamoinen

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 163
    • Sähköposti
Vs: Päijänne 2015 Classic-kokemuksia
« Vastaus #6 : Huhtikuu 08, 2015, 12:11:43 ap »
Tuo yamahadata ei taida ainakaan nyt toimia kunnolla, joten tarvittaessa YV minulle. Runkonumerolla voi löytyä jotain ensiluovutuksesta.

Terveisin Lennu Jr.